Täten julistan alkaneeksi LC Blackthornin. En noudata aivan tarkkaan kaikkia kolmosen legagysääntöjä.

 

Octavia Blackthorn. Neidin huulet eivät ole ylöspäin, mutta kenenpä olisikaan kun on tyhjätaskuinen tyttö vailla ystäviä? Octavia on palannut kaupunkiin, jossa asui muutama vuosi sitten.

Ne ajat olivat olleet Octavian elämän ihanampia. Nyt niistä ei ollut mitään jäljellä. Ilon kaupunki oli muuttunut ikävien muístojen kaupungiksi.

Octavia on virtuoosi, pelkuri, flirttaileva,toivoton romantikko ja ylitunteellinen.

Octavia sai vain jääkaapin, sängyn ja vessan. Simeillä on kännykkä jo valmiiksi omassa tavaraluettelossa.

"Sunset Valley, sinä veit kaikki rakkaani" Octavia sanoi katsellessaan haikeana alas kukkulalta. Hän näki kauniin merenrannan. Octavia tunsi piston sydämessään. Merenrantakin herätti hänessä muistoja. Sillä merenrannalla Matthew oli kosinut häntä. Nyt ei ollut enää Matthewiakaan.

Octavia ryhdistäytyi. Hän halusi saada jotain irti tästä kaupungista. Jotain muuta kuin vain kasaa ikäviä muistoja. Hän meni suuren kartanon luo tutustuakseen naapureihin, mutta näki ovella jo jonkun.

"Nick" Octavia sanoi kun tajusi kuka henkilö oli. "Octavia" Nick sanoi. "Olet palannut, niinkuin silloin uhosit" mies sanoi. "Pakko se on. Haluan käydä Matthewin ja Annan haudoilla" Octavia sanoi. Nick nyökkäsi myötätuntoisena. "Et selvästi ole vieläkään päässyt siitä yli. Voimia" Nick sanoi ja väistyi kun joku avasi oven.

Ulos tuli hienosti pukeutunut herra. "Nimeni on Vihtori Eririkas" mies sanoi ja kätteli Octaviaa. "Octavia Blackthorn" Octavia hymyili. "Tervetuloa naapurustoon. Tulet varmasti pitämään Sunset Valleysta? Mistä olet?" Vihtori kysyi. Octaviaa hymyilitti miehen kohteliaisuus ja uteliaisuus. "Tulen Riverwievistä" Octavia hymyili. "Sieltä käpykylästä? Tervetuloa OIKEAAN kaupunkiin" Vihtori hymyili.

Octavia käveli myöhemmin päivällä hautausmaata kohti. Hän astui sisään suuresta portista ja käveli erästä pientä hautakiveä kohti. Mitä lähemmäs hän meni, sitä enemmän hän sai pidätellä itseään jottei purskahtaisi itkuun.

 

 

"Rakastan teitä. Te olette aina sydämessäni, vaikka emme enää näkisi" Octavia kuiskasi hautakivelle. Hän silitti kiveä ja laski punaisen ruusun sen viereen.

Octavia ei enää voinut pidätellä itkua. Kaksi vuotta sitten meri oli vienyt hänen pienen tyttärensä ja aviomiehensä. Anna oli leikkiessään pudonnut järveen, ja Matthew lähti pelastamaan häntä. Matthew ei osannut uida, joten hän upposi ja kuoli Annan kanssa. Octavia pyyhki kyyneliään ja sai lopulta hengityksensäkin tasaantumaan. Sisäiset arvet eivät lähtisi koskaan. Octavia ei ollut ollut rakastunut enää keneenkään Matthewin kuoltua.

Octavia vilkaisi hautausmaan järven luona seisovaa viikatemiestä esittävää patsasta.

"Hyvä viikatemies, olisit antanut minun kuolla perheeni mukana." Octavia esitti toiveen. Tänäkin päivänä hän mietit itsemurhaa. Hän oli koittanut päästä rakkaidensa luokse jo kaksi kertaa, mutta epäonnistunut molemilla kerroilla. Kolmatta kertaa hän ei vielä ollut kokeillut. Jollain taisi olla jotain Octavian kuolemaa vastaan.

Pian Octavia jo riensi pois hautasmaalta. Se paikka sai hänet tulemaan hulluksi. Päivisinkin paikka oli niin synkkä ja hiljainen, että puistatti. Octavia ei enää vilkaissutkaan taakseen lähtiessään pois.

"Mihinköhän hänellä on kiire? Pelästyiköhän hän jotain? Ovatko lasten kertomukset kummituksista sittenkin totta?" mietti hoikka nainen joka katseli kun Octavia riensi jo kaukana.

Octavia tahtoi saada piristystä, ja hän lähtikin elokuvateatteria kohti. Uusi elokuva "Kuuma suudelma" oli saanut hyvät arvostelut ja Octavia uskoi sen piristävän häntä.

Moni muukin tahtoi nähdä Kuuman suudelman, sillä ovella oli pieni tungos. Octavia sai taisteltua tiensä ovelle.

"Ällö tukka" Johanna Vapaala (Goottila) sanoi ääneen Octavian kulkiessa ohitse.

Myöhemmin Octavia jatkoi yksinäistä vaellustaan kaupungilla, hän käveli Pyhän pernan sairaalan ohitse. Nyt hänen sydämmeensä sattui ja kovaa.

 

Juuri siinä sairaalassa olivat Matthwew ja Anna viettäneet viimeiset hetkensä. Mitään ei ollut enää ollut tehtävissä. Octavia oli haukkunut shokissa lääkärit pataluhaksi, ja lähtenyt ryminällä pois.

Lopulta Octavia saapui määränpäähänsä. "Hei" hän sanoi tummaihoiselle naiselle. Nainen nyökkäsi ja katsoi epäuskoisena Octavian tukanväriä. "Asuuko Ulric Hill tässä talossa?" Octavia kysyi. "Ulric Hill muutti Riverwieviin kauan sitten. On siitä ainakin vuosi" nainen sanoi pohtivan näköisenä. "Tiedättekö hänen uuden osoitteensa?" Octavia kysyi. "En... Vain sen että hän asuu Riverwievissä."

Octavia katsoi vielä ympärilleen, ja näki hieman paksun naisen hoitamassa kasveja. Hän sai naisesta idean.

Kunnon kohottaminen sai Octavian ajatukset muualle. Hän halusi olla hyväkuntoinen, ja lisäksi hän oli kauan sitten pitänytkin urheilusta.

Pian Octavia kuitenkin tajusi ettei kuntoilu ollut enää häntä varten. Hän uupui todella nopeasti. "Pitää kai sitten vain pelätä kuntonsa puolesta" Octavia mietti. Hän katseli ympärilleen ja huomasi suurin osa salin ihmisistä oli lihavia. Hän ei kuulunut tänne.

Octavia jatkoi kävelyään. Hän käveli kaupungintalon ohi miettien samalla Ulriciä, jolle hänellä oli tärkeää asiaa. Ulric oli ollut Octavian nuoruuden ihastus, mutta nykyään luultavasti naimisissa.

"Olispa olo helppoa, jos olisin lapsi. Ei tarvitsisi huolehtia tästä kaikesta" Octavia ajatteli nähdessään Katri Lassilan pyöräilevän ohitse. Aikuisena olo oli vaikeaa.

 

Octavia meni kokeilemaan keinumista, ja se oli todella hauskaa. Viimeksi hän oli keinunut varmaan teini-ikäisenä. Keinussa Octavia viihtyi ainakin tunnin, kunnes nälkä alkoi saada voiton.

Octavia nousi keinusta, ja tajusi heti että oli liian uupunut kävelläkseen kotiin. Hänhän oli sentään kävellyt ympäri kaupunkia kokonaisen päivän.

Octavia huomasi Nick Alton, ja oli jo menossa tervehtimään kunnes tajusi että Nick halusi varmasti olla rauhassa. "Kumpa minullakin olisi tuollainen kannettava. Ei tarvitsisi olla ihan pihalla kaikesta" Octavia huokaisi.

Onni potkaisi Octaviaa kunnolla, sillä joku huoleton sielu oli jättänyt hampurilaisen pöydälle. Octavia haistoi sitä. Se tuoksui taivaaliselle. Toivottavasti se myös maistuisi siltä.

Ehdottomasti. Octavia söi koko hampurilaisen hyvällä halulla, mutta hänen ruokahalunsa ei ollut vieläkään haihtunut. Ruoka kuitenkin sai Octavian tajuamaan asioita.

"Miksi minä edes olen harkinnut itsemurhaa? Minun on aloitettava alusta. " Octavia sanoi itsekseen. Hän oli vihdoinkin päässyt yli Matthewin kuolemasta.

 

 

Osassa ei vielä oikein tapahtunut mitään jännittävää, mutta ensi osassa alkaa tapahtua enemmän. Osassa 2 nähdään miten Octavian elämä jatkuu, kun hän on päässyt yli rakkaimpiensa kuolemasta. Onko hänellä jo kohta uusi mies kiikarissa?

Kommenteja <3